Nyt voisin jatkaa

Nyt olisi aikaa tehdä mitä haluaa. Siksi voinkin bloggailla enemmän ja siihen ei tarvitse "ryöstää" aikaa muilta asioilta.

Eli lyhyesti sanottuna olen vihdoin saanut opinnot suoritettua ja tällä hetkellä vailla oikeita töitä, joten ainakin jonkin aikaa on lupa tehdä juuri niin kuin itse haluaa. Vielä tulevana viikonloppuna saan juhlia näitä vuosia, jotka vietettiin ihanissa opiskeluympyröissä.

Viimeisen vuoden aikana on tapahtunut paljon kaikin puolin. Ehkäpä tärkein on kuitenkin rakkaan kanssan muuttaminen yhteen. Ja jotta ei sekään vielä riittäisi menimme kihloihin viime vuoden loppupuolella. Tosin niitä varsinaisia isoja juhlia ei vielä ole edes aloitettu suunnittelemaan, mutta se aloitettaan sitten kun hyvältä tuntuu. Juuri nyt mennään näillä eväillä.

Ylös ja alas, toivottavasti ylös

Tunteiden vuoristorata se sitten hassu vekotin onkin.

Kaikille avoin, moni kokeilee, lopptulos arvaamaton.

Sitä kokeilee, jos hyvin käy pääsee helpolla. Nautinto voi jatkua pitkään. Jos käy huonosti niin se sattuu joka kerta vain enemmän. Huonovointisuus on silloin melkein taattua.

Mennään liian isoihin, jotka eivät sitten sovi ollenkaan ja kokeillaan sellaisia jotka loppuvat liian lyhyeen. Radan pituutta ei etukäteen ilmoiteta, joka hieman vaikeuttaa siitä nauttimisesta. Nousut ja laskut tulevat yllättäen, korkeuseroja voi olla paljonkin. Tästä vekottimesta ei anneta takuita eikä siitä voi valittaa valmistajalle.

Ja silti siihen mennään, yhä uudelleen ja uudelleen. Vapaaehtoisesti.

On se vain kumma vekotin.

Liikaa ajatuksia

Päässä pyörii liikaa ajatuksia.

Ne ryntäilee sinne ja tänne ja lopulta sitten katkeaa kokonaan, kun ei enään jaksa keskittyä oikein mihinkään. Sitten tehdään ainakin kymmentä asiaa yhtä aikaa: luetaan kirjaa, kirjotetaan, katsellaan telkkaa tai kuunnellaan radiota, pestään pyykkiä ja laitetaan ruokaa. Sitten voidaan miettiä tuleeko asiat kunnolla hoidettua ollenkaan.

Ehkäpä tässä on syynä myös nyt sellainen valmistumisahdistus. Kaikkea ja paljon tehtävää ja tuntuu ettei aikaa riitä edes syömiseen. Tai saati mihinkään näin turhaan kuin blogin kirjoittaminen.

Kuitenkin kun vire pitää saada päälle ja pysymään, kummasti minua auttaa asiassa klassinen musiikki. Se saa jotenkin ajatukset pysymään hallussa. Lapsesta asti ole pitänyt klassisesta musiikista, kumma sivupolku muuten niin tavallisessa musiikkikirjastossani.

Nyt yritän jatkaa tekstin suoltamista paperille, jotta minusta vielä tulisi jotain joskus.

Kylve jyvä

Kylve jyvä pehmeään multaan,
hoivaa sitä hellästi.
Kastele kauniin sanoin,
lämmitä hymyin.

Kuuntele, kuulostele.
Se nostaa versona päätään.

Anna rakkautta ravinnoksi
ja katso kuinka se lopulta
puhkeaa puutarhan
komeimpaan kukkaan.

Sille on yksi sana

se on ystävyys.

Hoivaa sitä hellästi.


Ystävänpäivä meni jo mutta ystävät eivät. Tämä on kaikkille ystäville.

Kotona

Leivontapäivänä pitää olla nättinä vaikka kukaan ei näkisikään.
Kummasti tulee parempaa pullaa kun on leipojakin hienona.

Hieman auringonlaskua ja mustikkasmootieta seuraksi.

Oma koti kullan kallis

Surffasin tuossa netissä ja törmäsin blogiin, jossa oli pohdittu nuoren naisen ensiasuntoa ja sen sisutusta. Aloin miettimään omaa ensiasuntoani ja sen sisustusta.

Olin jo päälle kahdenkymmenen kun muutin pois kotoa, koska aikaisemmin minun ei ollut taloudellisesti järkevää muuttaa omilleni vaikka halua olisikin ollut. Opiskelut kumminkin vaativat tätä toimenpidettä. Aivan ensimmäisenä siitä kämpästä tulee vieläkin mieleen tunne siitä että "tännekö mun on pakko jäädä, mä haluan takas kotiin NYT". Itkua pidätellen oli muutettava, kun ei muutakaan ollut ja kotia ei voinut palata, koulukin oli jo alkanut. Asunnon olin saanut opiskelijasäätiön kautta ja muuttaessani sinne näin sen ensimmäisen kerran. Eli sain ns. sian säkissä. Nyttemmin tästä viisastuneena en ikinä muuttaisi asuntoon näkemättä sitä ensin.

Ainoa oma huonekalu oli työpöydän tuoli, kaikki muu oli lainatavaraa. Patja, verhot, matto ym. pehmustus oli kotoa mukaan saatua, astiatkin taisivat olla jostain koottuja. Kämppä oli kamala murju. Kolmenhengen solu, jonka suihkua en halua edes ajatella. Ensimmäiset viikot siivosimme asuntoa kimpassa, jotta siellä edes jotenkin pystyi kuvittelemaan asuvansa. Kesän aikana olleet vuokralaiset olivat tupakoineet asunnossa, lattioissa oli kummallisia jälkiä ja uunista löytyi uunipelti lilluen rasvasta. Kaiken kukkuraksi kämppä sijaitsi kaupungin rauhattomimmalla alueella, ei siis mikään ihme että viikoloppuisin mielellään lähti muualle. Kämpästäni löytyi eletroniikkaa radion ja vedenkeittimen verran. Hyvin selvisimme ilman imuria, mikroa, kahvinkeitintä ym. luksusta. Pesukone asunnossa oli jonkinlaisena jäänteenä jonkun jäljiltä. Kouluunkin oli mukavasti matkaa ja pöyrä tuli tarpeeseen ympärivuoden. Ainoastaan paukkupakkasilla turvauduin bussiin.

Ehkäpä kauheinta ja huvittavuudessaan parasta oli huoneeni seinän tapettiboordi: Disneyn Viidakko-kirjan Baloo ja Mogli! Ilmeisesti huone oli joskus ollut jonkun lapsen huone, mutta se ei kumma kyllä minua kovasti ilostuttanut. Jonkin aikaa sitä katselin, mutta sitten pääni hajosi kokonaan siihen. Suunnittelin peittäväni sen, koska en tiennyt mitä muutakaan sille tehdä. Lahjapaperia, kivoja/hienoja kuvia lehdistä, liimaa ja sinitarraa. Siitä alkoi sisustajan urani pennibudjetilla.

Ensimmäinen puoli vuotta asuimme sulassa sovussa. Sitten muutti ensimmäinen tyttö toiseen soluun ja toinen tyttö hetken kuluttua lopetti koulun kokonaan. Minä jäin asuntoon yksin. Edelleenkään en kämpästä pitänyt, mutta aika hauskaa oli asua reippaassa 60 neliössä yksin. Onni potki viimeinen minuakin ja pääsin muuttamaan uuteen kahdenhengen soluun kolmen pienen kaktukseni kanssa.

Tästä solusta löysin mitä ihanimman kämppiksen ikinä. Meillä toimi kemiat niin hyvin yhteen kuin vain voi kahdella erilaisella ihmisellä toimia, luottamusta löytyi molemmin puolin. Oli hienoa lähteä asunnosta tietäen, että se on samassa kunnossa palatessa. Opiskelijabudjetilla sisustin yhteistä keittiötämme mm. omatekoisilla julisteilla. Pelastetut tuolit kaunistivat eteistä ja pienillä hauskoilla itsetehdyillä yksityiskohdilla ilostutin kotiamme. Kämppiksestä tämä oli vain hauskaa, kun koskaan ei tiennyt mitä kivaa taas keksisin piristeeksi.

Kun tämä kämppis sitten valmistui ja muutti pois, olin kypsynyt ajatukseen soluista ja uusista kämppiksistä, tahdoin yksiöön. Muuttomatka oli onneksi lyhyt, pihan toiselle puolelle naapuritaloon.

Tässä olen nyt viihtynyt vähän turhankin hyvin. Onneksi pian on opiskelut purkissa ja on pakko muuttaa. Rahaa ei edelleenkään ole paljoa ja onneksi osaan ja haluan tehdä paljon itse. Yksi uusi huonekalu on tullut ostettua: keittiönpöytä. Puoli vuotta sen saamiseen vain meni. Kaikki muut huonekalut ovat joko saatuja (kirjahylly/työpöytä) , itse kunnostattuja ("sohvapöytä"), perittyjä (keittiön senkki) tai lainattuja (sänky). Uudesta telkkarita unelmoin, sillä tuo uskollinen ystäväni on alkanut oireilemaan erittäin huolestuttavasti. Haaveilen siitä, että saan tulevaisuudessa kotiini jotain muuta lattiaan kuin muovimattoa ja saan maalata seinät juuri sen värisiksi kuin mieli tekee. Muuten olen hyvinkin tyytyväinen kaikeen muuhun sisustukseen ja tähän vähän sieltä, vähän täältä - tyyliin, tunnen oloni hyvin kotoisaksi nyt.

Noin viikko

Noin viikkon vaatevalintoja, kumman paljon hameita eksynyt kuviin, koska eniten liikun farkuissa ja neuleissa. Harvemmin laitan samoja vaatteita peräkkäisinä päivinä, samanlainen olen ollut niin pitkään kuin muistan.

Ja aluksi pahoittelen joidenkin kuvien laatua, peili kuvauskaverina ei ole se paras ainakaan minulle.

Matkalla ja teatteriin menossa:

Neule ja T-paita: H&M, hame: kirppis, laukku: kirppis.

Kengät: Tamaris

Korut: kirppis ja itsetehty sekä isoäidin rintakoru.
Taustalla näkyy nurkka paikkaansa etsivästä aarteestani: nukkekoti.

Koulussa tuossa päivänä yhtenä:
Neuletakki: itsetehty, hakaneulapaita: H&M, t-paidat: veromoda, lindex, farkut: esprit, kengät: ikäloput Lewikset, koru: matkatuliainen Puolasta.


Koulussa:
Takki: ensimmäisiä kirppislöytöjä uusilla napeilla, kaulahuivi: alelöytö Anttilasta, pipo: tehty Anttilan alelöydöstä.


Hauska koru: ystävältäni P:ltä.

Jakku ja ruskea t-paita: kappahl, hame: fiksattu only, valkoinen t-paita: H&M.

Housupäivä koulussa:
Villakangas housut: H&M, raitapaita: Marimekkoa kirppikseltä, poolo: lindex, koru: kirppikseltä.


Tänään koulussa:
Takki: sama kuin yllä; pipo, tumput, heijastinrosetti:itsetehtyä, kaulahuivi: koulun tuotantoa, laukku H&M.


Hame, korvikset: itsetyhtyjä, kengät: Ten Points, t-paita: H&M, vyö: veromoda.

Korvikset: itsetehdyt, kaulakoru: perittyä.

Ja hame kangas lähikuvassa.