Oma koti kullan kallis

Surffasin tuossa netissä ja törmäsin blogiin, jossa oli pohdittu nuoren naisen ensiasuntoa ja sen sisutusta. Aloin miettimään omaa ensiasuntoani ja sen sisustusta.

Olin jo päälle kahdenkymmenen kun muutin pois kotoa, koska aikaisemmin minun ei ollut taloudellisesti järkevää muuttaa omilleni vaikka halua olisikin ollut. Opiskelut kumminkin vaativat tätä toimenpidettä. Aivan ensimmäisenä siitä kämpästä tulee vieläkin mieleen tunne siitä että "tännekö mun on pakko jäädä, mä haluan takas kotiin NYT". Itkua pidätellen oli muutettava, kun ei muutakaan ollut ja kotia ei voinut palata, koulukin oli jo alkanut. Asunnon olin saanut opiskelijasäätiön kautta ja muuttaessani sinne näin sen ensimmäisen kerran. Eli sain ns. sian säkissä. Nyttemmin tästä viisastuneena en ikinä muuttaisi asuntoon näkemättä sitä ensin.

Ainoa oma huonekalu oli työpöydän tuoli, kaikki muu oli lainatavaraa. Patja, verhot, matto ym. pehmustus oli kotoa mukaan saatua, astiatkin taisivat olla jostain koottuja. Kämppä oli kamala murju. Kolmenhengen solu, jonka suihkua en halua edes ajatella. Ensimmäiset viikot siivosimme asuntoa kimpassa, jotta siellä edes jotenkin pystyi kuvittelemaan asuvansa. Kesän aikana olleet vuokralaiset olivat tupakoineet asunnossa, lattioissa oli kummallisia jälkiä ja uunista löytyi uunipelti lilluen rasvasta. Kaiken kukkuraksi kämppä sijaitsi kaupungin rauhattomimmalla alueella, ei siis mikään ihme että viikoloppuisin mielellään lähti muualle. Kämpästäni löytyi eletroniikkaa radion ja vedenkeittimen verran. Hyvin selvisimme ilman imuria, mikroa, kahvinkeitintä ym. luksusta. Pesukone asunnossa oli jonkinlaisena jäänteenä jonkun jäljiltä. Kouluunkin oli mukavasti matkaa ja pöyrä tuli tarpeeseen ympärivuoden. Ainoastaan paukkupakkasilla turvauduin bussiin.

Ehkäpä kauheinta ja huvittavuudessaan parasta oli huoneeni seinän tapettiboordi: Disneyn Viidakko-kirjan Baloo ja Mogli! Ilmeisesti huone oli joskus ollut jonkun lapsen huone, mutta se ei kumma kyllä minua kovasti ilostuttanut. Jonkin aikaa sitä katselin, mutta sitten pääni hajosi kokonaan siihen. Suunnittelin peittäväni sen, koska en tiennyt mitä muutakaan sille tehdä. Lahjapaperia, kivoja/hienoja kuvia lehdistä, liimaa ja sinitarraa. Siitä alkoi sisustajan urani pennibudjetilla.

Ensimmäinen puoli vuotta asuimme sulassa sovussa. Sitten muutti ensimmäinen tyttö toiseen soluun ja toinen tyttö hetken kuluttua lopetti koulun kokonaan. Minä jäin asuntoon yksin. Edelleenkään en kämpästä pitänyt, mutta aika hauskaa oli asua reippaassa 60 neliössä yksin. Onni potki viimeinen minuakin ja pääsin muuttamaan uuteen kahdenhengen soluun kolmen pienen kaktukseni kanssa.

Tästä solusta löysin mitä ihanimman kämppiksen ikinä. Meillä toimi kemiat niin hyvin yhteen kuin vain voi kahdella erilaisella ihmisellä toimia, luottamusta löytyi molemmin puolin. Oli hienoa lähteä asunnosta tietäen, että se on samassa kunnossa palatessa. Opiskelijabudjetilla sisustin yhteistä keittiötämme mm. omatekoisilla julisteilla. Pelastetut tuolit kaunistivat eteistä ja pienillä hauskoilla itsetehdyillä yksityiskohdilla ilostutin kotiamme. Kämppiksestä tämä oli vain hauskaa, kun koskaan ei tiennyt mitä kivaa taas keksisin piristeeksi.

Kun tämä kämppis sitten valmistui ja muutti pois, olin kypsynyt ajatukseen soluista ja uusista kämppiksistä, tahdoin yksiöön. Muuttomatka oli onneksi lyhyt, pihan toiselle puolelle naapuritaloon.

Tässä olen nyt viihtynyt vähän turhankin hyvin. Onneksi pian on opiskelut purkissa ja on pakko muuttaa. Rahaa ei edelleenkään ole paljoa ja onneksi osaan ja haluan tehdä paljon itse. Yksi uusi huonekalu on tullut ostettua: keittiönpöytä. Puoli vuotta sen saamiseen vain meni. Kaikki muut huonekalut ovat joko saatuja (kirjahylly/työpöytä) , itse kunnostattuja ("sohvapöytä"), perittyjä (keittiön senkki) tai lainattuja (sänky). Uudesta telkkarita unelmoin, sillä tuo uskollinen ystäväni on alkanut oireilemaan erittäin huolestuttavasti. Haaveilen siitä, että saan tulevaisuudessa kotiini jotain muuta lattiaan kuin muovimattoa ja saan maalata seinät juuri sen värisiksi kuin mieli tekee. Muuten olen hyvinkin tyytyväinen kaikeen muuhun sisustukseen ja tähän vähän sieltä, vähän täältä - tyyliin, tunnen oloni hyvin kotoisaksi nyt.