Tunteiden vuoristorata se sitten hassu vekotin onkin.
Kaikille avoin, moni kokeilee, lopptulos arvaamaton.
Sitä kokeilee, jos hyvin käy pääsee helpolla. Nautinto voi jatkua pitkään. Jos käy huonosti niin se sattuu joka kerta vain enemmän. Huonovointisuus on silloin melkein taattua.
Mennään liian isoihin, jotka eivät sitten sovi ollenkaan ja kokeillaan sellaisia jotka loppuvat liian lyhyeen. Radan pituutta ei etukäteen ilmoiteta, joka hieman vaikeuttaa siitä nauttimisesta. Nousut ja laskut tulevat yllättäen, korkeuseroja voi olla paljonkin. Tästä vekottimesta ei anneta takuita eikä siitä voi valittaa valmistajalle.
Ja silti siihen mennään, yhä uudelleen ja uudelleen. Vapaaehtoisesti.
On se vain kumma vekotin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti