Oma koti kullan kallis

Surffasin tuossa netissä ja törmäsin blogiin, jossa oli pohdittu nuoren naisen ensiasuntoa ja sen sisutusta. Aloin miettimään omaa ensiasuntoani ja sen sisustusta.

Olin jo päälle kahdenkymmenen kun muutin pois kotoa, koska aikaisemmin minun ei ollut taloudellisesti järkevää muuttaa omilleni vaikka halua olisikin ollut. Opiskelut kumminkin vaativat tätä toimenpidettä. Aivan ensimmäisenä siitä kämpästä tulee vieläkin mieleen tunne siitä että "tännekö mun on pakko jäädä, mä haluan takas kotiin NYT". Itkua pidätellen oli muutettava, kun ei muutakaan ollut ja kotia ei voinut palata, koulukin oli jo alkanut. Asunnon olin saanut opiskelijasäätiön kautta ja muuttaessani sinne näin sen ensimmäisen kerran. Eli sain ns. sian säkissä. Nyttemmin tästä viisastuneena en ikinä muuttaisi asuntoon näkemättä sitä ensin.

Ainoa oma huonekalu oli työpöydän tuoli, kaikki muu oli lainatavaraa. Patja, verhot, matto ym. pehmustus oli kotoa mukaan saatua, astiatkin taisivat olla jostain koottuja. Kämppä oli kamala murju. Kolmenhengen solu, jonka suihkua en halua edes ajatella. Ensimmäiset viikot siivosimme asuntoa kimpassa, jotta siellä edes jotenkin pystyi kuvittelemaan asuvansa. Kesän aikana olleet vuokralaiset olivat tupakoineet asunnossa, lattioissa oli kummallisia jälkiä ja uunista löytyi uunipelti lilluen rasvasta. Kaiken kukkuraksi kämppä sijaitsi kaupungin rauhattomimmalla alueella, ei siis mikään ihme että viikoloppuisin mielellään lähti muualle. Kämpästäni löytyi eletroniikkaa radion ja vedenkeittimen verran. Hyvin selvisimme ilman imuria, mikroa, kahvinkeitintä ym. luksusta. Pesukone asunnossa oli jonkinlaisena jäänteenä jonkun jäljiltä. Kouluunkin oli mukavasti matkaa ja pöyrä tuli tarpeeseen ympärivuoden. Ainoastaan paukkupakkasilla turvauduin bussiin.

Ehkäpä kauheinta ja huvittavuudessaan parasta oli huoneeni seinän tapettiboordi: Disneyn Viidakko-kirjan Baloo ja Mogli! Ilmeisesti huone oli joskus ollut jonkun lapsen huone, mutta se ei kumma kyllä minua kovasti ilostuttanut. Jonkin aikaa sitä katselin, mutta sitten pääni hajosi kokonaan siihen. Suunnittelin peittäväni sen, koska en tiennyt mitä muutakaan sille tehdä. Lahjapaperia, kivoja/hienoja kuvia lehdistä, liimaa ja sinitarraa. Siitä alkoi sisustajan urani pennibudjetilla.

Ensimmäinen puoli vuotta asuimme sulassa sovussa. Sitten muutti ensimmäinen tyttö toiseen soluun ja toinen tyttö hetken kuluttua lopetti koulun kokonaan. Minä jäin asuntoon yksin. Edelleenkään en kämpästä pitänyt, mutta aika hauskaa oli asua reippaassa 60 neliössä yksin. Onni potki viimeinen minuakin ja pääsin muuttamaan uuteen kahdenhengen soluun kolmen pienen kaktukseni kanssa.

Tästä solusta löysin mitä ihanimman kämppiksen ikinä. Meillä toimi kemiat niin hyvin yhteen kuin vain voi kahdella erilaisella ihmisellä toimia, luottamusta löytyi molemmin puolin. Oli hienoa lähteä asunnosta tietäen, että se on samassa kunnossa palatessa. Opiskelijabudjetilla sisustin yhteistä keittiötämme mm. omatekoisilla julisteilla. Pelastetut tuolit kaunistivat eteistä ja pienillä hauskoilla itsetehdyillä yksityiskohdilla ilostutin kotiamme. Kämppiksestä tämä oli vain hauskaa, kun koskaan ei tiennyt mitä kivaa taas keksisin piristeeksi.

Kun tämä kämppis sitten valmistui ja muutti pois, olin kypsynyt ajatukseen soluista ja uusista kämppiksistä, tahdoin yksiöön. Muuttomatka oli onneksi lyhyt, pihan toiselle puolelle naapuritaloon.

Tässä olen nyt viihtynyt vähän turhankin hyvin. Onneksi pian on opiskelut purkissa ja on pakko muuttaa. Rahaa ei edelleenkään ole paljoa ja onneksi osaan ja haluan tehdä paljon itse. Yksi uusi huonekalu on tullut ostettua: keittiönpöytä. Puoli vuotta sen saamiseen vain meni. Kaikki muut huonekalut ovat joko saatuja (kirjahylly/työpöytä) , itse kunnostattuja ("sohvapöytä"), perittyjä (keittiön senkki) tai lainattuja (sänky). Uudesta telkkarita unelmoin, sillä tuo uskollinen ystäväni on alkanut oireilemaan erittäin huolestuttavasti. Haaveilen siitä, että saan tulevaisuudessa kotiini jotain muuta lattiaan kuin muovimattoa ja saan maalata seinät juuri sen värisiksi kuin mieli tekee. Muuten olen hyvinkin tyytyväinen kaikeen muuhun sisustukseen ja tähän vähän sieltä, vähän täältä - tyyliin, tunnen oloni hyvin kotoisaksi nyt.

Noin viikko

Noin viikkon vaatevalintoja, kumman paljon hameita eksynyt kuviin, koska eniten liikun farkuissa ja neuleissa. Harvemmin laitan samoja vaatteita peräkkäisinä päivinä, samanlainen olen ollut niin pitkään kuin muistan.

Ja aluksi pahoittelen joidenkin kuvien laatua, peili kuvauskaverina ei ole se paras ainakaan minulle.

Matkalla ja teatteriin menossa:

Neule ja T-paita: H&M, hame: kirppis, laukku: kirppis.

Kengät: Tamaris

Korut: kirppis ja itsetehty sekä isoäidin rintakoru.
Taustalla näkyy nurkka paikkaansa etsivästä aarteestani: nukkekoti.

Koulussa tuossa päivänä yhtenä:
Neuletakki: itsetehty, hakaneulapaita: H&M, t-paidat: veromoda, lindex, farkut: esprit, kengät: ikäloput Lewikset, koru: matkatuliainen Puolasta.


Koulussa:
Takki: ensimmäisiä kirppislöytöjä uusilla napeilla, kaulahuivi: alelöytö Anttilasta, pipo: tehty Anttilan alelöydöstä.


Hauska koru: ystävältäni P:ltä.

Jakku ja ruskea t-paita: kappahl, hame: fiksattu only, valkoinen t-paita: H&M.

Housupäivä koulussa:
Villakangas housut: H&M, raitapaita: Marimekkoa kirppikseltä, poolo: lindex, koru: kirppikseltä.


Tänään koulussa:
Takki: sama kuin yllä; pipo, tumput, heijastinrosetti:itsetehtyä, kaulahuivi: koulun tuotantoa, laukku H&M.


Hame, korvikset: itsetyhtyjä, kengät: Ten Points, t-paita: H&M, vyö: veromoda.

Korvikset: itsetehdyt, kaulakoru: perittyä.

Ja hame kangas lähikuvassa.

Pientä päivitystä

Aloitellaan ensin vähän vanhemmalla materiaalilla. Kaipa tätä voisi sanoa uudeksi aluevaltaukseksikin - vaatteet ym. En ole ennemmin niistä blogiin edes ajatellut kirjoittaa, mutta nytpä teen senkin.Eli koulussa yhtenä kylmänä päivänä viime keväänä. Päällä vanha Anttilan alesta ostettu villakangas takki, kengät Ten Point, laukku H&M, huivi Jackpot. Itsetehtyä: pipo, pipossa oleva heijastinruusuke, laukussa heiluva maatuska-heijastin ja laukkukädessä olevat lapaset.

Rakastan murrettaja värejä ja tykkään käyttää niitä sekaisin, joskus runsain annoksia.

Tätä kokonaisuus myös ollut joku päivä koulussa päälläni. Jakku B-young, farkut esprit, musta t-paita ikivnanha H&M, kaulukoru Qmena ja korvikset itsekootut. Kengistä ei tietoakaan.

Aika paljon seikkailen alessa ja useasti teen löytöjä. Kuten edellä olevissa kuvissa farkut, molemmat takit, laukku ja huivi ovat näitä löytöjä. Kirppareita kierrän myös aikalailla ahkerasti ja niiden löytöjä voi sitten hyvällä omalla tunnolla laittaa uuteen uskoon.

Ei yhtään pöllömpää...

Yksi hyvä puoli syntymäpäivissä on, että saa lahjoja. Ei se iän kertyminen ole niinkään hauskaa. Yllätykset myöskin kuuluvat niihin hyviin puoliin ja seuraavaksi haluankin esitellä ystäväni minulle tekemän lahjan, koska se vain on yksinkertaisesti niin hieno. Kirjan sisältä löytyy erivärisiä sivuja, jotka varmasti tulee täytettyä kaikella hauskalla :) Kiitos hieman "pöllähtänyt" ystäväni.

Kuvassa "Pöllö" kortti ja kirja

Hassuja otuksia

Sattuipa hassu tapaus kissamme kanssa.

Kerrotaankoon ensin hieman taustaa: kissani Mikki asustelee äitini kanssa olosuhteiden pakosta, kollin möllikkä ja otuksella ikää melkein 17- vuotta.

Eilen illalla olin hetkeä aikaisemmin lopettanut puhelun äidin kanssa ja pian soi taas puhelin. Ruudussa näkyi, että äiti soittaa ja kun vastasin koin hämmästyksen: puhelimesta kuuluikin vain kissan nau'untaa, sitten jotain ääniä ja puhelu katkesi. Menee hetki ja puhelin soi taas. Tällä kertaa puhelimeesa oli todellakin äitini.

Kas oli Rakas kissamme päättänyt sitten soittaa minulle, kaipa sillä oli hyvinkin tärkeää ja kiireellistä asiaa, kun oikein soittamaan piti alkaa. Tosin mainittakoon, että toisessa päässä puhelin oli ollut pöydällä ja onnekas katti kävellyt sen päältä. Mutta hauskaa oli, ainakin sain päivän vatsalihasharjoitukset tehtyä. Kiitos kissalle siitä :)

Kodin piristysruiske

Värikordinoitua ompelua eli verhot vielä työn alla

Makuuhuoneen puoli uusine tyynynpäälisineen

ja keittiön piristys.

Harmi vain, että kameran kennossa on vähän pölyä ja se jokseenkin haittasi. Mutta onpahan kuvatut ja vielä ihanasti aurinkokin kruunasi kuvaustuokiota.

Kevääntuloa

Räystäät tipuu vettä, maa litisee askelten alla, pyörällä pääsee nopeasti ja aurinko lämmittää. Ihan yhtä varmasti alkaa tehdä mieli vaihtaa kodin tekstiilejä.

No tänä vuonna laitetaan ihan uusiksi osa, nyt saa keittiökin uudet verhot tai ainakin osittain. Tänään sain vihdoin tehtyä ne verhot, jotka odottelivat hetken valmistumistaan. Uusien raitaverhojen seuraksi pääsivät vanhemmat kuviolliset verhot. Keittiö näyttää nyt kuin Suklaatehtaan Jalin huoneelta. Nams!

Kameran sain vihdoin lainaan, joten kuviakin on odotettavissa.

Ompeluinnostuksenpuuska

Parin päivän aikana ompelukone on laulanut usemmankin tunnin ja tulosta tullut. Oikeastaan innostuin vanhasta kankaasta, josta suunnittelin keittiönverhoja. Aiemmin tällä viikolla tapahtui seuraavaa:

Verhot sain leikattu ja lopusta kankaasta kaitaliinan, mutta ne odottavat silti vielä tekemistään. Samoin kuin vanhasta paidasta modattu kotimekko, joka pääsi puolitiehen. Verhojen sijasta teinkin sitten uuden kevätlaukun, jonka ristin Hot Clili Salsaksi, kuvoiden mukaan. Laukun mallia olin testannut viime kesänä tekemässäni kassissa, joka toimi ja nyt olisi vuoro hieman parannellulle mallille. Kankaat kaivoin kaapista, edellisen asunnon sisustustauluista jääneet palat pääsivät nyt uuteen elämäänsä. Hieman nauhaa, vetoketjuja, laukkunauhaa ja vinokanttia - tadaa ja on kassi valmis! Kassiin tein yhden ison piilotaskun, kaikelle pienelle laukun pohjalle pyörivälle tavaralle.
Samaan syssyyn syntyi pussukka. Pussukan kankaiksi kaivoin kankaalla päällystämistäni laatikoista jääneet palat, kirpparilta löytynyt vetoketju, kivasta kankaasta kuva ja nappeja. Palat ompelin tilkkutyönä tikkauksineen, vetoketju paikoilleen ja vuorit samoin. Päälle lätkäsin kuvan jossa oli lime ja siitä pussukka saikin sitten nimensä - Lime. Napit vielä kuvan pintaan ja pussukkakin valmistui.

Uusi kassi Hot Clili Salsa

Nyt olen onnellinen uuden kassin ja sen kaverin omistaja. Ideana on että saan käyttää niitä uuden kevättakin kanssa. Toivottavasti piakkoin.

Tänään ompelutehtaani pyörähti heti aamusta käyntiin ja linjalle pääsi tyynyjen päällisiä. Yksi ihan normaali tyynyliina äidiltä saamastani kankaasta, joka vain odotti tekemistään ja loput tyynynpäälliset erinäisistä paloista.

Isoin tyynynpäällinen kokoa n. 50x40cm kahdesta palasta, ruusunmarjakankaasta ja turkoosista verhokankaasta sekä satinisesta vinokantista. Ruusunmarjasta löytykin jo yksi tyyny ja turkoosi oli joskus tekemästäni nappilaukusta ylijäämiä.
Toinen isompi tyynynpäällinen syntyi myöskin paloista: viime kesän vihreäkirjava-liilakukallisen kassin, turkoosin vanhan liinan reunasta, ruskeasta sisustustaulun ylijäämästä ja laatikoiden päällytamisestä vihreästä kankaasta, tausta myös turkoosia verhokangasta sekä satiinivinokanttia. Valmis koko n. 45x45. Molemmissa takana vetoketju, joita harvemmin viitsin tyynynpäällisiin ommella.

Raidallinen ja Ruusunmarja keskellä

Viimeisenä kokoelma palojen paloista tilkkutyönä sitten vielä pieni 40x40 tyynynpäällinen. Päälle parit napit hämäämään pikkuvirheistä ja taakse pari nappia kiinnittimeksi.

Tilkun tilkut tapasivat toisensa

Tulisi vaan ensin tuo kevät, niin saisi kevyempään verhoon vaihdettua eikä tarvitsisi palella enää. Saan sitten oranssit tekstiilit vaihdettua ja tilalle tulee vihreän ja turkoosin raikas valtakausi. Tuttuja värejä jo entuudestaan, ehkäpä siksi yhteensopivia paloja olikin niin helppo löytää. Hyvä mieli tuli, koska yhtään uutta kankasta en tähän projektiin ole hankkinut, puhumattakaan muista tarvikkeista. Kaikkea sattui olemaan valmiina. Tuli ihan olo että nyt olen erittäin hyödyllinen ja kätevä kun sain pienetkin palat käytettyä. Nyt minulla sitten on uudet "sohvatyynyt".

Kuvia tulossa heti kun vain saan kameran lainaan.
edit: kuvat lisätty

Suklaamussea

Mmmm. Suklaamussea. Makeaa, suklaisaa ja erittäin täyttävää. Piti tehdä tuollaisia herkkuja, kun löysin sekalaisia lehtileikkeitä pinostani makoisan ohjeen. Ehkäpä tuli jopa hieman liian makeaa minun makuuni, mutta muokkasin ohjetta hieman ja tein mussen tummasta suklaata valkoisen sijaan. Ensi kerralla sitten valkoisestasuklaasta.

Niin ja elokuva oli erittäin viihdyttävä. Bolt ja 3D toimivat molemmat, miinus lapsikatsojat. Mutta sen siitä saa kun menee iltapäivällä piirrettyjä katsomaan ja dubattuna vielä. Jostain oli tingittävä ja nyt se oli tuo kieli ja aika. Suosin yleensä alkuperäiskielisiä versioita, mutta poikkeuksiakin pitää tehdä.

Suklaamussea. Noh, ainakin on jälkiruokaa huomiselle.

Tyttöjen juttuja

Ystävälläni N:llä ja minulla on epäsäännöllisen säännöllisesti tapana tehdä jotain kivaa yhdessä: tyttöjen iltoja, kirpparireissuja, (taide)näyttelymatkoja, lemppari ravintolassa herkutteluja, elokuvissa käyntejä jne. Tai ihan vain kahvittelua, joskus se riittää syyksi lähteä ulos rämpimään tuiskuun ja tuuleen.

Huomista odotan innolla, nyt olisi elokuvat vuorossa. Toivottavasti pääni pysyy yhtenä kappaleena ja saan nauttia illasta, ettei tarvitse alkaa kalastelemaan särkiä sieltä pois.

Jospa varmuuden vuoksi juon pari kuppia minulle uutta ihmelääkettä: kahvia. Joopa-joo.

Ja aikaa on..

Onnellisena blogin omistajana korkkaan sen auki. Ja aikaa on... tai sitä ei ole.

Melkein neljä päivää kärsin jostain syystä tajuttomasta päänsärystä, joka ei tuntunut talttuvan lääkkeilläkään. Iltaisin olin ihan invaliidi. Tänään koin sitten parannuksen ja mikä jutussa onkaan omituisinta kahvin voimalla.

Tunnetusti maistelen vain kahvia ja vain nautin sen hajusta. Yleensä minut nähdään onnellisena nautiskelijana teemukin kanssa. Mutta nyt on tapahtunut kai sitten ihme. Mistä sitten tuo kumma päänsärky lie tullutkin (selässä tai niskassa kait vikaa), nyt se on ollut hetken poissa ja nautin kivuttomasta olostani kaikin mokomin. Annanpa hetken siis ihan vain minulle ja ihan kuin en olisi jo antanut hetkiä itselleni. Muut hommat saavat vielä odottaa hetken. Taas. Olen mestari siirtämään asioita huomiseen.

Minun pitäisi olla hyvin kiireinen muiden töiden kanssa, jotenkin se vain nyt juuri tuntuu niin toissijaiselta. Koulu, koulu, koulu. Siinäpä se elämä tällä hetkellä, tosin suurimmaksi osaksi etäopiskeluna ja vielä suuremmassa määrin opinnäytetyön teossa. Tai ainakin pitäisi olla.

Nautin vielä hetken olostani, haen teekupposen seurakseni ja uppoudun ajatuksettomaan tyhjyyteen.