Ja aikaa on..

Onnellisena blogin omistajana korkkaan sen auki. Ja aikaa on... tai sitä ei ole.

Melkein neljä päivää kärsin jostain syystä tajuttomasta päänsärystä, joka ei tuntunut talttuvan lääkkeilläkään. Iltaisin olin ihan invaliidi. Tänään koin sitten parannuksen ja mikä jutussa onkaan omituisinta kahvin voimalla.

Tunnetusti maistelen vain kahvia ja vain nautin sen hajusta. Yleensä minut nähdään onnellisena nautiskelijana teemukin kanssa. Mutta nyt on tapahtunut kai sitten ihme. Mistä sitten tuo kumma päänsärky lie tullutkin (selässä tai niskassa kait vikaa), nyt se on ollut hetken poissa ja nautin kivuttomasta olostani kaikin mokomin. Annanpa hetken siis ihan vain minulle ja ihan kuin en olisi jo antanut hetkiä itselleni. Muut hommat saavat vielä odottaa hetken. Taas. Olen mestari siirtämään asioita huomiseen.

Minun pitäisi olla hyvin kiireinen muiden töiden kanssa, jotenkin se vain nyt juuri tuntuu niin toissijaiselta. Koulu, koulu, koulu. Siinäpä se elämä tällä hetkellä, tosin suurimmaksi osaksi etäopiskeluna ja vielä suuremmassa määrin opinnäytetyön teossa. Tai ainakin pitäisi olla.

Nautin vielä hetken olostani, haen teekupposen seurakseni ja uppoudun ajatuksettomaan tyhjyyteen.